Heikki Aittokosken teos Kuolemantanssi – muistiinpanoja lukupiirin keskustelusta
Filosofisen Kokoomuksen lukupiirissä pohdiskeltiin 
Heikki Aittokosken tuoreimman teoksen herättämiä tuntoja. Kuolemantanssi kokonaisuudessaan arvioitiin inhimilliseksi ja asiantuntevaksi kirjaksi, jossa on selkeä punainen lanka läpi koko teoksen. Tässä lyhyt kooste irrallisista ajatuksista ja heränneistä kysymyksistä.
Mitä nationalismi on vai voisimmeko puhua monikossa useista erilaisista nationalismeista? Käsite voidaan kokea eri tavoin Euroopan kaltaisessa monien valtioiden muodostamassa tilkkutäkissä. Se on hyvin erilaista suurissa maissa verrattuna pieniin maihin, joissa nationalismi voi sulkea maan vaarallisesti sisäänpäin. Esimerkiksi Skotlannin isänmaallisuus on rauhallista ja ”mukavaa”, kun taas Balkanin maissa useimmiten vihamielistä. Entä onko isänmaallisuus samaa kuin nationalismi? Patriotismi nousee terveestä itsetunnosta, mutta onko nationalismi oman maan nostamista muita paremmaksi? Erottelemmeko itseämme sen mukaan mistä tulemme ja mihin ryhmään kuulumme?
Missä ovat Euroopan yhteiset intressit valtioiden eriytyessä? Jääkö Angela Merkel viimeiseksi tulevaisuuteen luottavien yhtenäisyyttä ja vakautta edustavien valtiomiesten ketjussa? New Yorkin kaksoistornien katastrofi lopetti erään optimismin aikakauden. Mikä aikakausi nyt populismin myötä on käsissämme? Onko Euroopan yhdentyminen ollut vain kokeilu, jonka lopputuleman järkevyyttä kyseenalaistamme? Mikä sitten on yhteinen vihollisemme? Suurvaltahistoria voidaan nähdä myös raskaana painolastina, jolta ainakin Suomi on voinut välttyä
Euroopan Unionin perustavoite lienee ollut rauhan, vakauden ja taloudellisen hyvinvoinnin saavuttaminen. Kommunismin romahdettua Itä-Euroopan maat ovat omaksuneet länsimaista kulttuuria ja elämäntapaa. Se ei kumma kyllä kuitenkaan kelpaa, vaan sekaan on saatu vihamielisyyttä, aggressiota, erilaisia uskontonäkemyksiä ja populismia. Eurooppa muodostaa arvoyhteisön, jonka pullasta ei saa poimia vain rusinoita!
Kaikenlaisen erilaisuuden kieltäminen näkyy oudoissa yhteyksissä. Suomalaisen kaksikielisyyden paheksuminen on vain yksi esimerkki suhtautumisen rajallisuudesta. Maan tapojen ja monimuotoisuuden hyväksyminen on suhtautumista kanssaihmisiimme. Terminä rasismi on siirtynyt useisiin asiayhteyksiin. Käyttäytymisen muuttuminen normiksi voi olla ahdistavaa. Mitä jos pakolaisaalto Eurooppaan olisi tullut ennen populismin nousua? Jörg Haiderin nousustakin on jo vuosia.
Ovatko länsimaisten arvot rantautuneet Eurooppaan idästä, Kiinasta ja Japanista? Näistä kehittyneistä arvoista on koottu vientituote, jota ilman Afrikassa ei olisi länsimaisen mallin mukaisia valtioita. Primitiivisissä yhteisöissä olemassaolon ehdot saneli oman reviirin puolustaminen ja ravinnon hankinta. Mikä on globalisaation ja nationalismin suhde?
Kansallisvaltioiden taustalla vaikutti hegeliläisyys, joka J.V. Snellmanin mukailemana oli myös suomalaisen kansallismielisyyden taustalla.
Mikä on yhteisön kielen tai kielien merkitys ja miten ne ovat olleet säilyttämässä tai miten niihin perustuen on vaiennettu tai sorrettu?
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu aaltoili useissa aihepiireissä omakohtaisista kokemuksista suuriin maailmanpolitiikan ilmiöihin. Viimeiseksi pohdinnaksi jäi sähköisen äänestyksen tuleminen, sen riskit ja oikeusturvan toteutuminen yksilön kohdalla. Jäämme odottamaan tuloksia Yhdysvaltain presidentinvaalien tarkistuslaskentaa eräiden sähköisen äänestyksen alueilta.
Anna-Leena Solhagen
Vastaa