Yksin politiikassa?
Näkymä Nuuksion kansallispuistosta
Korona-aika muuttaa paljon. Sen myötä on tullut pohdittua myös omaa suhdettaan politiikkaan. Sitä ovat tehneet muutkin, mikä näkyy kasvaneena mielenkiintona Filosofisen Kokoomuksen nettisivuja kohtaan.
Vuosien varrelta
Minä olen varttunut yrittäjäperheessä onnellisten saarella. Sieltä juontaa myönteinen suhtautumiseni yksityiseen yrittämisen vapauteen ja markkinatalouteen. Taloustiede kiinnosti nuorena, mutta heikko menestys koulumatikassa torppasi haaveet sen opiskelusta. Vaihtoehto löytyi filosofian opiskelusta ja päättelykykyä pääsi harjoittamaan logiikan opinnoissa.
Huoli ympäristöstä sai liittymään Vihreään liikkeeseen. Sen keulahahmona toimi tuolloin liberaaleissa aiemmin vaikuttanut entinen oikeuskansleri Paavo Nikula. Uskoin löytäneeni oikeaan paikkaan, jossa voisin toimia perhettäni laajemman yhteisön hyväksi ja vaikuttaa tärkeiden asioiden puolesta.
Tein perheeni kanssa lomamatkan Saksaan ja toimme tuliaisina auton katolla kotiin hienon maastopyörän. Sillä sitten hurautin oikeaoppisesti Soukkaan vihreiden palaveriin. Pettymyksekseni sainkin pyöräni johdosta osakseni mulkoilua ja epäluuloista kyräilyä. Tajusin kohta, että pyörän tulee olla mielellään vähintäänkin ojan pohjasta ongittu eikä siinä saa olla vaihteita tai käsijarruja.
Politiikka jäi pitkäksi aikaa ja työurakin kallistui voittopuolisesti julkiselle sektorille. Siellä olisin kaivannut selkänojakseni demareiden jäsenkirjaa, mutta päätin koettaa onneani sitoutumattomana. Ei siinä tietenkään kovin hyvin käynyt. Harvoin vapautuvat virat täytettiin säännönmukaisesti ministerien henkilökohtaisilla avustajilla. Yllätyin myös siitä, että uskonnollisilla yhteisöillä on monissa virastoissa vahva asema ja sitä käytetään rohkeasti hyväksi uutta väkeä rekrytoitaessa.
Hyvinvointi ja verotus
Olen nauttinut hyvinvointiyhteiskuntamme tarjoamista maksuttomista koulutusmahdollisuuksista ylenpalttisesti. Lapsetkin ponnistivat maailmalle suomalaisista yliopistoista. Arvostukseni hyvien kouluttautumismahdollisuuksien tarjoamisesta nuorille lienee minulle yksi suurimmista syistä kannattaa nykyisenlaista hyvinvointiyhteiskuntaa. En murehdi veroprosenttiani. Mieluummin ajelen hyvillä teillä ja näen ympärilläni sekä henkistä että ruumiillista hyvinvointia. Oikeistopoliitikkojen retoriikka valtion talouden tarkasta huolenpidosta kuulostaa hyveelliseltä, mutta eivätkö he tosiasiassa vain purnaa veroja vastaan. Näinköhän sisälläni sittenkin asuu pieni vassu?
Kuulun niihin, jotka ovat olleet aika ajoin työttömänä ja joilla on ollut taloudellisesti tiukkaa, mutta myös voimia ja kykyä selviytyä vaikeista ajoista. Kohdallani täyttyvät nykyisin keskimääräisen hyvinvoivan espoolaisen kaikki tunnusmerkit. Monet esimerkiksi asumiseen tai harrastuksiin liittyvistä valinnoistani kuulostavat hyvin perinteisiltä. Uskoisin kuitenkin voivani perustella omat hiilijalanjälkeeni ja kulutusvalintoihini liittyvät päätökset kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Olenko päätynyt samankaltaisuuteen ja tavanomaisuuteen omien yksilöllisten reittieni kautta?
Samanhenkiset, mutta silti erilaiset
Poliittinen orientaationi koostuu kaikesta kokemastani ja kaikesta millä minuun eri ikävaiheissa on vaikutettu. Kokonaisuutta on vaikea hahmottaa. Mikä on tarkalleen ottaen se suunta tai tavoite, jota kohti pyrkisin, jos haluaisin tai voisin toimia politiikassa aktiivisesti? Onko Kokoomuksella tai jollain toisella puolueella riittävästi samansuuntaisia tavoitteita kuin minulla, jos pääsisin jossain ominaisuudessa käyttämään poliittista vaikutusvaltaa? Voinko aivan vilpittömästi suositella Kokoomusta ystävälleni, joka haluaa lähteä mukaan vaikuttamaan yhteisten asioiden hoitoon?
Suomalaisen puoluekentän valikoimassa mielikuvani Kokoomuksen suunnasta ja tavoitteista sotii ehkä vähiten omia arvojani vastaan muihin puolueisiin verrattuna. Yhtä selkeää linjaa en pysty kaikesta lukemastani ja kuulemastani kuitenkaan erottamaan. Painotukset tuntuvat usein kaukaa haetuilta eikä puheenjohtajanakaan enää toimi Alexander Stubb. Tapaan puolueen tilaisuuksissa samanhenkisiä ihmisiä, jotka ajattelevat monista asioista eri tavoin kuin minä.
Poliittinen yhteisö pyrkii varmistamaan oman jatkuvuutensa ja vaikutusvaltansa kasvattamalla kokoaan kaikin keinoin. Saman katon alla on pienyrittäjiä, palkansaajia, eläkeläisiä ja suursijoittajia. Onko suuressa ja sekalaisessa yhteisössä toimiminen yksittäiselle rivijäsenelle mielekästä ja palkitsevaa? Saako tavallinen puolueen jäsen siitä mielihyvää ja merkityksellistä tekemistä vai joutuuko vain toistuvasti pettymään yhteisön rikkoessa itselleen asettamia periaatteita ja ohjeita? Olisiko tilanne parempi jossain toisessa yhteisössä tai puolueessa vai näinkö ihmiset politiikassa aina toimivat? Filosofisen Kokoomuksen puheenjohtajana minulla on lukuisia kertoja ollut tilaisuus käydä keskustelua omaa poliittista rooliaan ja yhdistyksen/puolueen jäsenyyttä pohtivien ihmisten kanssa. Niistä jaetuista hetkistä jään ikuiseen kiitollisuudenvelkaan ja tiedän, että en ole ajatusteni kanssa yksin.
Teksti ja kuva: Sauli Solhagen, Filosofisen Kokoomuksen puheenjohtaja
Vastaa